Oon tullu siihen tulokseen että mun pitäis varmaan pitää turpani kiinni, kun mun sanomiset joko ymmärretään väärin tai halutaan ymmärtää väärin. Viattomasta kommentista saadaan aikaiseksi helvetilliset vittuilusyytteet.

Minähän se olenkin kaiken pahan alku ja juuri.

Toisaalta. Eipä mulla noita kavereita ihan ruuhkaks asti ole, joten voidaan vetää johtopäätös, että mä tosiaan olen kusipää.
Mulla kierrokset humahtaa hetkessä helvetin ylös ja tosi helposti myös kiehahtaa yli. Siinä missä suutun nopeesti, niin myös lepyn nopeesti. Mä olen sellanen.

Jos mut tosissaan tuntis, niin sillon mun kiukuttelut ja sanomiset osais jättää omaan arvoonsa. Oikeat ystävät tietää sen. En tarkota pahaa, vaikka siltä kuulostankin. Puolustan omia mielipiteitäni hyvinkin pitkälle. Jos mulle ei osaa perustella vastakkaista näkemystä, mä olen (vähintäänkin omasta mielestäni) oikeassa.

Ottaa päähän. Kenessäkään muussa kun ei ole mitään vikaa, vaan se löytyy minusta...